http://www.ilosaarirock.fi/2011/bandit.php

http://desibeli.net/arvostelu/5290

Yleislakkoa kutsuttiin ensimmäisen levynsä yhteydessä melkein Suomen Dead Kennedysiksi. Se on
edelleen oikein hyvä määritelmä. Seiskaseiska-punkin pohjalta eri suuntiin kujeileva yhtye ei pelkää
liikkua tyylistä toiseen ja erilaisten elementtien yhteensovittaminen klassisen punkilmaisun kanssa
onnistuu hyvin.

Myös tekstiensä osalta Yleislakko on jatkanut jokseenkin tuttujen aiheiden parissa. Terveisiä lähetetään
uskonnollisiin, poliittisiin ja markkinataloudellisiin suuntiin; osansa ivasta saavat niin kirkko, maskulaiset
kalustekeisarit kuin periaatteistaan kauppatavaraa tehneet puolueetkin. Aiheet ja niiden käsittelytapa eivät
uutuudellaan juhli, mutta Yleislakko on pukenut tekstinsä perinteiseen asuun ilman kliseitä ja se on virkistävää.
Uuttakin on: kun esikoislevy tuntui kysyvän, on uutukainen siirtynyt toteavaan muotoon. Eikä kai retoristen
kysymysten esittämisessä oikein järkeä olekaan.

Biisillisesti vajaan puolen tunnin mittainen albumi ei monta notkahdusta sisällä. Rytmiryhmä kölkyttelee
reippaasti, kitarat täkättävät ryhdikkäästi, ja yleisilme on silti yllättävän seesteinen ja melodinen.
Päällimmäisenä mieleen jää albumin läpäisevä pakottomuus: vaikka maailmaa mullistettaisiin vieressä,
Yleislakko soi rentona. Levyn musiikillisesti eroavin esitys on A-puolen päättävä, pahaenteisen dingosti
käynnistyvä, mutta tiiviiksi post-punk-kappaleeksi osoittautuva Vapaus.

On hauskaa, että laulaja kuulostaa välillä nuorelta, ivallisen ylenkatsovalta Martti Syrjältä murteineen
kaikkineen, ja välillä hän venyttelee vokaaleja narisevan välinpitämättömästi kuin Jello Biafrakonsanaan;
jopa samassa biisissä. Hauskinta Vapauden rautaiset raamit -levyllä on kuitenkin se, että Yleislakko kuulostaa
siltä kuin punkyhtyeet silloin joskus kuulostivat: tuoreelta sanottavantarpeelta.

Vinyylillä julkaistavan levyn kasettimuotoisesta promosta on pakko olla mielissään. Vanha formaatti voittaa
cdr:t mennen tullen ja on myös monikäyttöisempi. Vaikkei tämän päälle kyllä äänitettyä tule.

Velsk, Russia 2011