Harvoin sitä yllättyy näinkin positiivisesti.
Turkulainen Yleislakko on 77-punkkia, ja sen kakkoslevy Vapauden rautaiset raamit on
hyvinkin kypsä ja vahva kokonaisuus. Bändiä on kutsuttu Suomen Dead Kennediesiksi,
eikä määritelmä ei ihan hakuammuntaa ole. Laulaja taas kuulostaa aika ajoin Eppujen
punkkauden Martti Syrjältä.
Levyn alku tosin pisti epäilyttämään. Paluu Apinoiden Planeetalle on hiphop-laululla
maustettua suomirokkia joka pisti miettimään, että mihin sitä kätensä työnsi. Kappale
sisältää tosin tyylikkään kitarasoolon. Jumalan Kämmenellä meneekin jo tutuimmilla
poluilla ollen reipasta Eppu-punkkia. Bändi ei kuitenkaaan pelkää venyttää rajojaan,
vaan peruspunkin sekaan heitetään mm. edellämainitusta kertahoppariudesta Vapauden
tummasävyiseen goottipunkahtavuuteen siinä missä Jotakin Pysyvää hardcoremaiseen
päätökseen. Mausteistaan huolimatta levyn kokonaisuus pysyy loogisena.
Huomionarvoista Yleislakossa on myös sen sanoituksellinen puoli. Yhtye kuulostaa
huomattavasti rikkaammalta kuin perinteiset sumeat kiljupunkkarit ulkoaopittuine
valituskohteineen. Vaikka kantaaottavuus on Yleislakokin voimavara, se väistää perinteisen
rasittavat punk-kliseet käyttäen enemmän ajatusta ja vähemmän itsestäänselvyyksiä.
Unohtamatta sarkasmia ja huumoria.
Yleislakon ilmaisussa on ilmavaa svengaavuutta, mutta samalla ote on tiukka. Vapauden
Rautaisia Raameja voi hyvin suositella heillekin, jotka tuntevat allergiaa punkkia kohtaan.
Siinä on samaa alkuperäistä henkeä kuin muinoin, mutta se on kuitenkin askeleen pari
enemmän kuin pelkkä genresidonnainen julkaisu.








